Martin Lindqvist – teräsmies kauppakamarin hallitukseen

"Suomi on ollut jollain tavalla kuvioissa koko työurani ajan. Kun olin valmistunut rakennusinsinööriksi ja täydentänyt koulutustani ekonomin tutkinnolla ja kiinteistötalouden opinnoilla, sain ensimmäisen vakituisen työpaikkani suomalaisomisteisessa Outokumpu Copperissa syntymäkaupungissani Västeråsissa. Sen jälkeen toimin talousjohtajana NCC Real Estatessa ja myöhemmin NCC-konsernin controllerina. Tässä roolissa olin mukana suomalaisen rakennusyhtiö Puolimatkan yritysostossa vuonna 1996", Martin Lindqvist kertoo.

Vuosina 1998–2024 Martin oli teräsjätti SSAB:n palveluksessa ja osastopäällikkönä hän ehti kokea suuren teollisuuskriisin 2008–2009, joka iski rajusti sekä Suomen että Ruotsin teollisuuteen.

"Laskusuhdanteen opit olivat tuoreessa muistissa, kun minut nimitettiin konsernijohtajaksi vuonna 2011. Ajattelin että ruotsalaisen SSAB:n ja suomalaisen Rautaruukin yhdistäminen olisi hyvä idea, ja otin yhteyttä Rautaruukin konsernijohtajaan Sakari Tammiseen. Halusin esitellä ajatuksiani siitä, miten yritykset täydentäisivät toisiaan ja voisivat yhdessä tehostaa ja parantaa liiketoimintaa. Aluksi suomalaiset eivät lämmenneet ajatukselle, mutta en antanut periksi ja vuonna 2014 onnistuimme tekemään päätöksen kahden erinomaisen pohjoismaisen yhtiön yhdistämisestä. Tuloksena yritys, jolla oli erittäin vahva asema Euroopassa ja ajan myötä maailmanlaajuisesti."

Uuden yrityksen johtajana Martin vieraili usein tehtailla Suomessa, esimerkiksi Hämeenlinnassa ja Raahessa. "Opin matkoillani paljon siitä, miten läheisiä Suomi ja Ruotsi ovat toisilleen, ja että meillä on yhteinen näkemys monista asioista. Totta on, että kielemme ovat erilaiset, mutta monet suomalaiset puhuvat hyvää ruotsia tai englantia. Arvostan erityisesti sitä, että suomalaiset ovat luotettavia ja ahkeria – kun sopimukseen päästään, se pitää. Minulla on hyvä kokemus sekä johtohenkilöistä että suomalaisista ammattiliitoista, joiden kovasta asenteesta minua oli varoitettu. Molemmin puolin löytyy paljon päteviä ihmisiä. Eräs viisas henkilö sanoi minulle, että olemme nähneet sinun kaltaistesi johtajien tulevan ja menevän, mutta me olemme täällä harjoittaaksemme liiketoimintaa sekä nyt että tulevaisuudessa."

Martin arvostaa myös sitä, että suomalaiset ovat ratkaisukeskeisiä ja avoimia ehdotuksille, vaikka heidän ajatuksensa alun perin olisi ollut erilainen. "Oli hauskaa olla kentällä tuotannossa, se oli erittäin tärkeä osa uuden SSAB:n uudelleenjärjestelytyötä. Uudistus ei olisi koskaan onnistunut ilman laajaa yhteistyötä – sehän ei tapahtunut pääkonttorin kulmahuoneessa, vaan yhteisten ponnistelujen kautta."

Kun SSAB:n tekninen johtaja Martin Pei esitteli toimitusjohtajalleen ideansa fossiilivapaan teräksen tuottamisesta, ajatus sai Martinilta myönteisen vastaanoton. "Mielestäni hiilidioksidipäästöjen vähentäminen on tärkeää, ja sen vuoksi terästeollisuuden on kannettava kortensa kekoon yhdessä kuljetusalan ja sementintuottajien kanssa. Hybrit-hanke, joka alkoi käytännössä vuonna 2016, on laaja tutkimus- ja kehityshanke, jonka tavoitteena on poistaa päästölähde, siis hiili, teräksen tuotannosta. Ja se työ jatkuu!"

Hallituspesti ilahduttaa

Martin jätti SSAB:n konsernijohtajan tehtävän vuonna 2024 neljäntoista vuoden jälkeen ajatuksena korvata operatiivinen rooli hallitustyöllä ja muilla konsultointitehtävillä. Nykyään hän toimii Swiss Steel Holdingin hallituksen puheenjohtajana sekä suurten listattujen yhtiöiden, kuten SCA:n, Skanskan ja kansainvälisen teknologia- ja teollisuuskonsernin Indutraden hallituksissa. 

"Olen ottanut vastaan hallitustehtäviä hyvin valikoidusti, mutta ilahduin oikeasti, kun vaalivaliokunta soitti minulle kysyäkseen, olisinko kiinnostunut tulemaan Suomalais-ruotsalaisen kauppakamarin hallituksen puheenjohtajaksi. Olin osallistunut useisiin kauppakamarin järjestämiin tapahtumiin ja tutustunut toimitusjohtaja Kjell Skoglundiin, joka värväsi SSAB:n kultajäseneksi. Sekä hän että kauppakamarin toiminta tekivät hyvän vaikutuksen, ja tunsin, että kokemukseni myötä minulla voisi olla jotain annettavaa kauppakamarin toimintaan."

Uutena hallituksen puheenjohtajana Martin tarvitsee aikaa tutustuakseen organisaatioon, mutta Ruotsin ja Suomen suhteista hänellä on selkeät mielipiteet. "Meillä on viisitoista miljoonaa asukasta, mutta jos lisäämme siihen Norjan ja Tanskan kymmenen miljoonaa voimme yhdessä rakentaa vahvan talouden yhdistämällä resurssimme. Tätä ajatusta kannattaa myös vanha kollegani Karl-Petter Thorwaldsson, entinen kauppa- ja teollisuusministeri sekä ay-johtaja. Hän on nykyään Norjalais-ruotsalaisen kauppakamarin puheenjohtaja ja on ilmaissut arvostuksensa Suomalais-ruotsalaista kauppakamaria kohtaan. Meidän täytyy helpottaa suomalaisten ja ruotsalaisten yritysten myyntiä ja toimintaa omilla markkinoillaan, ja meidän pitää jatkossakin olla elinkeinoelämän kannalta merkityksellisiä – ehkä analysoimalla, mitkä yritykset voisivat vielä liittyä kauppakamarin jäseniksi."

Martinin mielestä Suomalais-ruotsalainen kauppakamari toimii tällä hetkellä erittäin hyvin ja saa arvostusta sekä teollisuudelta että poliitikoilta. "Hallituksella ja johdolla on hyviä ideoita, mutta minun täytyy myös tutustua muihin hallituksen jäseniin. On mielenkiintoista, että he edustavat niin monia eri aloja, kuten logistiikkaa, koska Suomi ja Ruotsi tarvitsevat tehokkaita ja koordinoituja kuljetuksia voidakseen kilpailla vientimarkkinoilla – tässä SSAB on onnistunut hyvin. Mielestäni suomalais-ruotsalaisesta yhteistyöstä on olemassa muutamia klassisia esimerkkejä, esimerkiksi puolustusyhteistyö, jossa Suomi näytti tietä Natoon. Mutta jos kauppakamari voi auttaa avaamaan lisää ovia, se on meille tärkeä tehtävä."

Viihtyy metsässä

Martin asuu maatilalla Mälardalenissa Enköpingin ja Västeråsin välissä. Viikossa hän käyttää keskimäärin 20–25 tuntia muihin tehtäviinsä, mutta maa- ja metsätilan omistajana aika ei käy koskaan pitkäksi. Kaksi kolmesta lapsesta ja kaikki neljä lastenlasta asuvat alle kilometrin säteellä. Maatalousmaa on vuokrattu, mutta perheellä on hevosia, joiden hoito vie oman aikansa. Kun Martin kaipaa rentoutumista, hän metsästää tai vaeltaa metsässä. 

"Vanhana partiolaisena minulla on tapana liikkua metsässä, joko koiran kanssa kävelyllä, metsästämässä tai sieniä ja marjoja poimimassa. Uskon, että olen löytänyt hyvän tasapainon hallitustehtävien ja muiden aktiviteettien välillä – minulla on vapaus päättää omasta ajankäytöstäni, voin esimerkiksi lähteä ratsastuksen maailmanmestaruuskilpailuihin Saksaan vaimoni kanssa, mikä ei ollut operatiivisena johtajana mahdollista."

"Suomessa käydessäni vierailen mielelläni Mannerheim-museossa, joka on nyt avattu remontin jälkeen. Vaimoni on sanonut, että voisin toimia siellä oppaana, koska olen oppinut niin paljon museon kokoelmista. Isoisäni osallistui vapaaehtoisena Suomen talvisotaan, ja lapsuudessani purjehdimme paljon saaristossa Ahvenanmaan ja Turun välillä. Uusi elämäni on lähtenyt sujumaan juuri niin hyvin kuin toivoin, ja lähden innokkaana mukaan Suomalais-ruotsalaisen kauppakamarin hallitustyöhön."

Tekstin on kääntänyt suomeksi Annica Törmä.