"Suomen elinkeinoelämän ja työllisyyden vauhdittamiseen ei ole pikaratkaisua"

Vuorineuvos Matti Sundberg kehottaa suomalaisia irtautumaan yhteiskunnan turvaverkosta ja tiivistämään yhteistyötä Pohjoismaiden, erityisesti Ruotsin, kanssa. Hän ottaa minut vastaan perheen kesäresidenssissä Orrestorpissa, joka sijaitsee hänen kotitilansa naapurissa Rödsössä, Kokkolassa. Herrasmiehenä hän tervehtii tulijaa kädenpuristuksella, jonka oppi Ranskan presidentti Macronilta pandemian aikana.

Sundbergilla on ainutlaatuisen laaja kokemus elinkeinoelämän huipputehtävistä sekä Suomessa että Ruotsissa. Hän aloitti aikoinaan työuransa Outokummulla kotikaupungissaan Kokkolassa, siirtyi sitten Tervakoskelle ja pelasti sen jälkeen Metsä-Botnian konkurssilta Kaskisissa. Myöhemmin hänet valittiin johtamaan muun muassa Ovako Steeliä ja Scanian toimintaa Ruotsissa sekä Valmetia ja Metsoa Suomessa. Hän on istunut useiden yhtiöiden hallituksissa ja hoitanut lukuisia luottamustehtäviä. Hän toimi muun muassa Suomen Hiihtoliiton puheenjohtajana, kun Suomelle myönnettiin vuoden 2017 hiihdon maailmanmestaruuskilpailut.

Terassilla vietetyn keskusteluhetken ja iltapäiväteen jälkeen siirrymme hänen työhuoneeseensa. Sen lattiaa koristaa ruskeakarhun talja, jonka hän on itse ampunut Neuvostoliitossa vuosikymmeniä sitten. Nyt haluamme kuulla hänen näkemyksensä siitä, mitkä tekijät jarruttavat Suomen talouden ja suomalaisen elinkeinoelämän kehitystä.

Sundberg ei ole yllättynyt Suomen heikosta taloustilanteesta ja suuresta velkataakasta. Hänen mielestään suurin ongelma on se, että suomalaiset takertuvat valtioon ja kuntiin kuin lapset pehmoleluunsa. Häntä turhauttaa ja huolestuttaa väestön suhde julkiseen sektoriin – suhde, jota hän pitää rakenteellisena ongelmana. Hän epäilee, nouseeko maa koskaan aallonpohjalta.

– Suomi ei ole suhdannetaantumassa vaan kulttuurisessa taantumassa. Meidän on irtauduttava yhteiskunnan sataprosenttisesta turvaverkosta. Ei ole tervettä elää poliittisten byrokraattien armoilla ja uskoa, että ollaksemme tasa-arvoisia kaikkien pitää saada jotakin. Meillä ei ole todellista markkinataloutta.

Hän ei usko muutokseen ennen kuin poliitikot ryhdistäytyvät ja muuttavat asenteitaan.

– Suomen poliitikkojen on noustava hiekkalaatikoistaan ja ryhdyttävä luomaan yhteiskunnalle uusia toimintaedellytyksiä. Nykyisillä rakenteilla ongelmiamme ei ratkaista.

Ainoa vakavasti otettava vaihtoehto on hänen mielestään yhteistyön tiivistäminen Pohjoismaiden, erityisesti Ruotsin, kanssa.

– Kulttuurinen asenne on juurtunut hyvin syvälle, ja se on osa jokaista suomalaista. Ja asenteet muuttuvat valitettavan hitaasti.

Sundbergin mielestä suomalaisten tulisi uskoa tulevaisuuteen, asettaa tavoitteita ja ilmaista selkeästi, mihin ollaan menossa.

– Niin kauan kuin suuntamme on epäselvä, yritykset tuntevat epävarmuutta eivätkä uskalla investoida. On turha uskoa, että tilanne paranee ilman rakennemuutosta. Yhteiskunta on ajanut seinään, ja tässä sitä nyt ollaan.

Sundbergin mukaan pelko on juurtunut syvälle maan kulttuuriin.

– Suomalaiset ovat yksinkertaisesti arkoja. Tämä koskee kaikkia, olivatpa he poliitikkoja, korkeita virkamiehiä, yritysjohtajia tai tavallisia ihmisiä.

Mitä suomalaiset pelkäävät?

– Meillä on taipumus tukeutua suurempiin voimiin ja uskoa, että voimme elää niiden suojeluksessa.

Sundbergin mukaan suomalaiset ovat olleet taipuvaisia toimimaan omissa oloissaan, eikä elinkeinoelämän rakenne ole kehittynyt riittävästi.

– Katsokaa nyt vaikka kaikkia eri puolille maata rakennettavia datakeskuksia. Ne ovat suuria hankkeita, jotka sitovat resurssejamme.

Hän näkee tilanteen kehitykselle mahdollisen selityksen.

– Olemme aina olleet suurvaltojen armoilla. Suhde Neuvostoliittoon oli toki aikanaan tärkeä, mutta vielä tärkeämpää oli päästä siitä eroon.

– Kun ymmärsimme, ettei tämä järjestely toiminut, meidän oli päästävä mahdollisimman nopeasti Euroopan unioniin. Viime aikoina olemme puolestaan uskoneet sataprosenttisesti Yhdysvaltoihin. Nyt olemme tietysti alkaneet suhtautua epäilevästi tähänkin suhteeseen.

Tarvitaan asenteiden kulttuurista muutosta

Sundbergin mielestä suomalaiset etsivät edelleen paikkaansa maailmassa, mutta eivät ole tehneet kotiläksyjään sen suhteen, mitä oikeastaan haluavat tehdä.

– Ajatelkaa nyt: viiden miljoonan asukkaan maassa tarvitaan 20 poliittista puoluetta. On valitettavaa, että olemme näin jakautuneita. Olemme huonoja tekemään yhteistyötä, ja minua häiritsee se, ettemme osaa katsoa riittävän pitkälle tulevaisuuteen.

Hän pitää tulevaisuudenuskon puutetta yhtenä suurimmista ongelmista.

– Tuotamme innovaatioita, mutta myymme ne heti, kun tilaisuus tarjoutuu. Tanskalaiset osaavat viedä innovaatiot nopeasti avoimille markkinoille, missä niiden arvo kasvaa. Meidän pitäisi ottaa heistä oppia.

Sundberg peräänkuuluttaa kulttuurista asennemuutosta, jotta Suomesta tulisi ”aidosti pohjoismainen”.

Pohjoismaisen yhteistyön edistäminen on ollut hänelle pitkäaikainen sydämenasia. Hän ymmärsi sen merkityksen jo nuorena, kun hän Åbo Akademissa opiskellessaan oli harjoittelijana YK:ssa New Yorkissa vuonna 1967.

– Koin herätyksen nähdessäni, miten Pohjoismaiden suurlähettiläät ja konsulit työskentelivät. He olivat yhdistäneet voimansa ja tekivät erittäin tehokasta yhteistyötä, mikä vahvisti heidän vaikutusmahdollisuuksiaan.

Hänen käsityksensä vahvistui entisestään niiden kymmenen vuoden aikana, jolloin hän toimi Suomalais-amerikkalaisen kauppakamarin puheenjohtajana. Sielläkin ihmeteltiin, miksi Pohjoismaat eivät tehneet tiiviimpää yhteistyötä.

Sundberg on kehottanut korkeita johtajia ja presidenttejä nostamaan pohjoismaisen yhteistyön asialistalle. Häntä on ”harmittanut suunnattomasti” se, että monet johtavassa asemassa olevat henkilöt eivät näe Suomen ja muiden Pohjoismaiden välisessä suhteessa mitään ongelmaa ja pitävät hänen näkemyksiään Ruotsi-myönteisyyden värittäminä.

– Se on täyttä hölynpölyä. On aivan selvää, että Suomi tarvitsee yhteyttä Skandinaavisiin maihin enemmän kuin ne tarvitsevat Suomea.

Suomalais-ruotsalainen kauppakamari avaa ovia

Sundberg on ollut pitkään mukana Suomalais-ruotsalaisen kauppakamarin toiminnassa ja on tyytyväinen siihen, miten kauppakamari on edistänyt maiden välisten suhteiden kehittymistä.

– Olemme käytännössä saaneet mukaan molempien maiden elinkeinoelämän keskeiset toimijat. Meillä alkaa olla niin paljon painoarvoa, että poliitikkojen ja muiden päätöksentekijöiden on otettava meidät vakavasti.

Hänen mukaansa vähintä, mitä voi vaatia, on maiden sääntöjen ja työlainsäädännön yhteensovittaminen. Lisäksi suuri enemmistö kauppakamarin jäsenistä katsoo, että Suomen pitäisi siirtyä samaan aikavyöhykkeeseen muiden Pohjoismaiden kanssa.

Hän iloitsee siitä, että kauppakamarin seminaareista on tullut niin suosittuja, ja että jäsenyritysten määrä on kasvanut merkittävästi usean vuoden ajan.

– Kauppakamari on nyt hyvällä tiellä. Se on foorumi, joka tuo esiin pohjoismaisten markkinoiden mahdollisuuksia.

Tänä vuonna Suomalais-ruotsalainen kauppakamari täyttää 90 vuotta. Juhlavuosi huipentuu loppuvuodesta järjestettäviin juhlatilaisuuksiin, ja Sundberg toimii juhlavuoden toimikunnan puheenjohtajana.

Bulkkiteollisuutta ja itsensä pettämistä

Vuorineuvoksen mielestä suomalainen elinkeinoelämä ei ole vieläkään päässyt kunnolla vauhtiin. Hänen mielestään sitä hallitsee liiaksi bulkkiteollisuus: sellu, paperi, teräs, rauta ja raskas teollisuus. Se vie ajatukset kehitysmaahan.

– Pyörittelemme raaka-aineita. Ruotsin elinkeinoelämä on huomattavasti monipuolisempaa. Siellä pienet ja keskisuuret yritykset hallitsevat kenttää ja ovat maalle tärkeitä. Tämä meiltä oikeastaan puuttuu Suomessa, mikä tekee tilanteesta erittäin hankalan.

Vuosina, jolloin Sundberg toimi Ruotsissa yritysjohtajana hän näki, kuinka ruotsalaiset uskovat tulevaisuuden olevan aina menneisyyttä parempi. Suomessa asia on päinvastoin.

– Suomalaiset uskovat, että ennen oli paremmin. Sitä ei sanota suoraan, mutta se on osa suomalaista mielenlaatua. Ja me teemme siitä valtavan numeron, Sundberg sanoo.

Sundbergilla on laaja kokemus metsä- ja metalliteollisuudesta, eikä hän suhtaudu näihin aloihin kielteisesti. Hänestä Suomessa olisi kuitenkin pitänyt panostaa enemmän pieniin ja keskisuuriin yrityksiin.

– Olemme erittäin kiinnostuneita investoimaan suuriin tehtaisiin, mutta ne eivät työllistä enää juuri ketään. Ne ovat käytännössä itsenäisesti toimivia kokonaisuuksia, joiden prosesseja ohjataan roboteilla. Niissä tarvitaan tuskin lainkaan ihmisiä, eikä niiden pyörittäminen vaadi juuri älyllisiä ponnistuksia.

Sundbergin mukaan pienet ja keskisuuret yritykset ovat niitä, joiden on kannettava meidät tulevaisuuteen. Niiden merkitys on paljon suurempi kuin ymmärrämmekään.

Tulevaisuudesta hän puhuu suorasanaisesti.

– Uskomme, että tulemme pärjäämään nykyisellä toiminnalla, mutta näin ei ole. Näemme jo nyt, ettei uusia työpaikkoja synny. Olemme ylläpitäneet tätä elintasoa itsepetoksella. Yhteiskuntamme on aivan liian jäykkä, ja olemme luoneet sen itse.

Hänestä suomalaiset uskovat yhteistyöhön yhdysvaltalaisten, saksalaisten ja englantilaisten yritysten kanssa mutta eivät ymmärrä, että olemme niille liian pieni kumppani.

– Ne eivät ota meitä vakavasti, Sundberg sanoo.

Vuorineuvoksen mukaan tiivis yhteistyö Pohjoismaiden, ja ennen kaikkea Ruotsin kanssa, on nopein tie menestykseen.

– Tiedän, että ruotsalaiset ovat valmiita yhteistyöhön. Suomen olisi tehtävä aloite, mutta niin kauan kuin ”perisuomalaiset” valittavat ruotsinkielisyyttä, emme tule onnistumaan. Tämä on niin vääristynyttä, ja hyvä esimerkki kulttuurin negatiivisesta vaikutuksesta. Miten olemme sallineet tämän tapahtua maassamme? Meillä on kummallinen alemmuuskompleksi ja kielteinen asenne.

Sundberg pitää ”suurena onnena”, että Suomi liittyi Natoon ennen Ruotsia, vaikka hänen mielestään Suomen olisi pitänyt liittyä jo vuonna 2004 samaan aikaan Baltian maiden kanssa.

Piilaakso Pohjanmaalle

Sundberg suhtautuu Pohjanmaahan hieman toiveikkaammin kuin muihin Suomen maakuntiin. Hänen mielestään Pietarsaaren ja Kokkolan seudun pitäisi hyödyntää Kalifornian Piilaakson oppeja.

– Täällä on paljon kiinnostavia yrityksiä ja ideoita, jotka vain odottavat, että alkaisi tapahtua. Seudun pitäisi ottaa oppia Piilaaksosta. Alueella ei ollut mitään erityistä, kunnes itsenäisesti toimivat yritykset alkoivat hakeutua sinne. Kuin tyhjästä syntyi erittäin kiinnostava kokonaisuus.

Vaasan seudulla tilanne on hieman parempi Uumajan kanssa tehtävän yhteistyön ansiosta. Sundbergin mielestä Piilaakson toimintamalli sopisi Pohjanmaalle kuin valettu, mutta ensin on selätettävä suomalainen mentaliteetti. Hän näkee alueella kiinnostavia innovaatioita, mutta ne on saatava lentoon.

– Ongelma on, että rakastamme kuntia ja valtiovaltaa. Kaipaamme aina jonkinlaisia yhteisiä, kunnan jakamia resursseja. Tässä olemme jälleen kerran täysin vääränlaisen kulttuurin äärellä. Ja nyt olemme kuihtumassa pois, koska valtio on korviaan myöten veloissa. Tähän kehitykseen olisi pitänyt puuttua jo kauan sitten, kun sen suunta alkoi olla nähtävissä.

Vaikutusten arviointi puuttuu

Sundbergin mukaan vaikutusten arviointi on tärkeä, mutta usein aliarvostettu osa päätöksentekoa. Hän korostaa sen merkitystä kaikissa tilanteissa ja näkee yhtenä Suomen heikkoutena sen, ettei asioihin perehdytä riittävästi ennen päätösten tekemistä.

– Olemme niin innokkaita tekemään päätöksiä, että viemme ne väkisin läpi. Uskomme päättäväisyyteen ja toimintakykyyn, mutta päätöksillä on aina seurauksia, jotka on otettava huomioon. Seuraukset voivat olla katastrofaaliset, jos ei ole selviytymisstrategiaa jonkin mennessä pieleen. Tämän olen oppinut elinkeinoelämässä.

Matti Sundberg on toiminut toimitusjohtajana ja konsernijohtajana useissa suurissa yrityksissä Suomessa ja Ruotsissa. Monilla niistä oli taloudellisia vaikeuksia, ja osa oli jopa lähellä konkurssia. Hän uudisti rakenteita ja toimintatapoja ja käänsi kielteisen kehityksen voitolliseksi toiminnaksi.

Esimerkiksi Kaskisissa sijaitsevan Metsä-Botnia-sellutehtaan liikevaihto oli 250 000 Suomen markkaa ja velat yli miljardi markkaa, kun Sundberg aloitti sen toimitusjohtajana vuonna 1978. Jopa Suomen Pankin silloinen johtaja Mauno Koivisto varoitti häntä ja piti yrityksen pelastamista konkurssilta mahdottomana. Kahdeksan vuotta myöhemmin Sundbergin lähtiessä yrityksestä tuotanto oli kannattavaa ja toiminta vakaalla pohjalla. Tehdas jatkoi toimintaansa vielä 13 vuotta, kunnes se lopulta suljettiin vuonna 2009.

Myöhemmin hän siirtyi Valmetille, jonka silloista tilannetta hän kuvailee seuraavasti:

– Rakenne oli vanhanaikainen ja aivan liian konservatiivinen. Sadoilla johtajilla oli korkeat palkat, ja yrityksen tuloskehitys oli surkeaa. Tilanne oli todella hankala ja äärimmäisen raskas. Koska valtio oli enemmistöomistaja, ammattiliitto uhkasi mennä eduskuntaan vaatimaan erottamistani.

Muutama vuosi myöhemmin ammattiliiton johtaja pyysi anteeksi ja myönsi tehneensä virhearvioinnin. Talous kääntyi jälleen voitolliseksi, ja työskentelyä yrityksessä pidettiin lähes lottovoittona. Aloittaessaan yritysjohtajana Ruotsissa Sundberg oli turhautua siihen, että henkilöstön edustajat saivat paikan yrityksen hallituksessa. Hän halusi heittää heidät ulos, mutta se estettiin, koska edustajilla oli lainmukainen oikeus osallistua hallitustyöskentelyyn.

– Myöhemmin ymmärsin, kuinka hieno asia heidän läsnäolonsa oli. He saavat tietoa yrityksestä ja sen suunnasta. Siksi Ruotsissa ei ole lakkoja.

– Samaa pitäisi soveltaa Suomessa, mutta täällä edes ammattiliitot eivät halua hyödyntää tätä oikeutta. Ne pelkäävät alkavansa ajatella työnantajan tavoin, jolloin riitely jäisi turhaksi. Suomen ja Ruotsin välillä on suuri ero, Sundberg sanoo.

Pääkuvan kuvateksti: Bergsrådet Matti Sundberg tillbringar en stor del av sommaren på Orrestorp vid Perho å i Rödsö, Karleby, Finland. Foto: Mayvor Stagnäs.