Kun työnä on leikki

"Rovaniemi on tukikohtani – siellä olen syntynyt, opiskellut Lapin yliopistossa ja siellä asun ja työskentelen. Olen myös nähnyt suurta maailmaa, opiskellut japania, opiskellut ruotsia Uumajassa ja asunut ulkomailla. Olin lukiovuosinani vaihto-oppilaana Amerikan keskilännessä, missä sain kuvan amerikkalaisesta maaseudusta. Olen myös asunut Washington D.C.:ssä, metropysäkin päässä Pentagonista, missä puolestaan tutustuin korkeakoulutettuihin muun muassa ilmavoimissa ja laivastossa työskenteleviin ihmisiin", Johanna Ikäheimo kertoo.

Yhdysvalloissa vietetty aika päättyi äkillisesti vuonna 1996, kun Johannan isä soitti ja kertoi, että tyttären oli aika tulla kotiin. "Yritys oli jonkin aikaa eri sijoitusyhtiöiden omistuksessa, ennen kuin perhe lunasti yrityksen, enkä ollut koskaan suunnitellut uraa yrityksessä. Ennen Amerikan vuosia toimin kuitenkin yrityksen hallituksessa ja ehdin kiinnostua siitä, miten yrityksen johtaminen toimii."

Lappsetin tarina alkoi 1960-luvulla, kun Johannan isä työskenteli Rovaniemellä, jonne oli tarkoitus rakentaa lapsille Disney-tyylinen tapahtumapuisto. "Isä tutki erilaisia lasten leikkivälineitä ja tuli siihen tulokseen, että Ruotsissa alan kehitys oli paljon pidemmällä. Hän allekirjoitti lisenssisopimuksen ja aloitti leikkivälineiden ja pihakalusteiden maahantuonnin Oy Pohjoiskalotti – Nordkalotten Ab -yrityksen nimissä."

Seuraava askel oli aloittaa oma tuotanto, jossa alihankkijana oli muun muassa kuuluisa olympiahiihtäjä Eero Mäntyranta. "Ajatuksena oli, että Suomi on markkina-alueena liian pieni, ja päätimme itse asiassa ohittaa Ruotsin ja mennä suoraan muun muassa Saksaan, Yhdysvaltoihin ja Japaniin. Isä sanoi, että jos pärjäämme näillä vaativilla markkinoilla, ideamme toimii kaikkialla."

Kun yhteistyö Mäntyrannan kanssa päättyi, Johannan isä Antero Ikäheimo päätti perustaa oman puusepänverstaan 70-luvulla. "Onnistuimme vakiinnuttamaan asemamme kotimaisilla ja ulkomaisilla markkinoilla – muistan isäni kävelleen ympäri Helsinkiä susiturkissa, mikä tietysti herätti huomiota. Vuonna 1991 yhtiö muutti nimensä Lappsetiksi, joka on sanaleikki; Lapin lisäksi se viittaa pääkohderyhmäänsä eli lapsiin – selvitimme ensin, ettei nimeen liity negatiivisia assosiaatioita missään päin maailmaa."

Oma tehdas Enköpingissä

Kahdeksankymmentäluvulta lähtien Ruotsista tuli luonnollinen markkina-alue Lappsetille. "Vanhempani ovat aina suhtautuneet myönteisesti ruotsin kieleen, ja Pohjois-Suomesta on Haaparannan kautta luonnollinen yhteys Luulajan ja Uumajan kaltaisiin kaupunkeihin – kauppaa käydään molempiin suuntiin. Meillä oli tehdas Enköpingissä vielä puolitoista vuotta sitten, mutta nyt puutuotteiden valmistus tapahtuu Rovaniemellä, kun taas metallikomponentit ja tuotesarjat valmistetaan Tallinnan tehtaalla Lappset Estonia OÜ:ssä. Interaktiivinen mallisto suunnitellaan ja valmistetaan Alankomaissa. Ruotsin myyntikonttori on edelleen Enköpingissä."

Johanna työskenteli henkilöstöasioiden ja viennin parissa ennen kuin siirtyi isänsä hallituksen puheenjohtajaksi vuonna 2006. "Se oli hyvin valmisteltu sukupolvenvaihdos – isä oli ymmärtänyt, ettei yrityksessä tule olla kahta johtajaa ja ettei hänen kannata jäädä tehtaalle jakelemaan hyviä neuvoja. Haluan nostaa hattua hänelle päätöksestään – perheemme sai samalla maailman parhaan kuljettajan lastenlapsille. Olen ollut usean vuoden ajan mukana Perheyritysten liiton toiminnassa yhdessä muun muassa Philip Aminoffin kanssa, joka on myös Suomalais-ruotsalaisen kauppakamarin hallituksen jäsen. Olen yrittänyt painottaa muille perheyrityksille, että ikääntyneiden on toteutettava sukupolvenvaihdos täysimääräisesti ja että nuorten on oltava valmiita ottamaan valta vastaan."

Johanna katsoo ensisijaiseksi tehtäväkseen varmistaa, että yritys kehittyy ja menestyy. Pari vuotta sitten todettiin, että hallituksen ulkopuolinen puheenjohtaja oli yritykselle ainoa oikea ratkaisu, ja Johanna siirtyi päätöksen myötä hallituksen varapuheenjohtajaksi. "Vuoden alusta lähtien olemme olleet puhtaasti perheyritys ja nautimme yhteistyöstä - uskalsimme panostaa evoluutioprosessiin."

Suomen ja Ruotsin suhteet paremmat kuin koskaan

Johanna toteaa, että Suomen ja Ruotsin suhteet ovat paremmat kuin koskaan. Nato-jäsenyys näkyy Enköpingissä komentorykmentin esikunnan kortteleiden kaduilla suomalaisten upseerien muodossa ja Rovaniemellä ja Lapissa puolestaan ruotsalaisten sotilaiden muodossa. "Koen, että ruotsin kielen asema on vahvistunut merkittävästi nuoremman sukupolven keskuudessa, joka ei enää koe puhetta "pakkoruotsista" perusteltuna. Ruotsin kielen osaamisesta on tullut trendikästä, ja muun muassa Tornion ja Haaparannan edustama kieliyhteys sekä muut maiden väliset kontaktit edistävät jännittävää ristiin hedelmöittymistä Pohjois-Ruotsin ja Pohjois-Suomen välillä."

Yksi pohjoiskalotin keskeinen haaste on työvoimapula. "Ruotsissa ollaan muutaman askeleen edellä investoinneissa ja osaavan henkilöstön houkuttelemisessa. Mielestäni meidän pitäisi tehdä yhteistyötä yli rajojen – meillä on upea luonto, jännittävä kulttuuri, opiskelumahdollisuuksia tulevaisuuden aloilla ja asuntoja. Rovaniemellä ja Oulussa voi opiskella englanniksi, mutta toivon, että ruotsin asema vahvistuu. Yhdessä Norrbottenin kanssa voimme luoda jännittävän elinympäristön – alueen poliitikoilla, yrityksillä ja yliopistoilla olisi paljon hyötyä yhteistyöstä – olen keskustellut tästä maaherrojen ja yliopistorehtorien kanssa. On aika murtaa yksipuolinen keskittyminen Helsinki-Tukholma-akselille!"

Johanna uskoo, että kauppakamarilla on tärkeä tehtävä paikallisten, rajojen yli ulottuvien aloitteiden kannustamisessa ja pohjoisen elinkeinoelämän houkuttelemisessa mukaan toimintaan. "Uutena hallituksen jäsenenä pyrin nöyrästi tutustumaan kauppakamarin toimintaan ja täyttämään Fazerin Christoph Vitzthumin jättämät isot makeat saappaat. Lappset on ollut kauppakamarin jäsen eri ajanjaksoina yhteensä kymmeniä vuosia. Meillä on 400 työntekijää ja vakaa asema Ruotsissa, joten emme ole välttämättä riippuvaisia kauppakamarin palveluista. Pidämme kuitenkin tärkeänä olla osa verkostoa ja levittää viestiä siitä, että suomalaisten yritysten ei ole niin monimutkaista ottaa askelta Ruotsiin. Suomenruotsalaisella Pohjanmaalla Ruotsin markkinat ovat ehkä jopa Suomen markkinoita tärkeämmät – kauppa sujuu rajan yli yhtä luontevasti."

Kirjojen maailma houkuttelee

Mitä tulee työn ulkopuoliseen elämään, Johanna myöntää, että työhön uppoaa paljon aikaa. Hyvä kirja toimii kuitenkin vapaa-ajalla sekä tiedon että rentoutumisen lähteenä. "Vuorottelen elämäkertojen ja romaanien välillä, poikkeuksena ehkä scifi-tarinat. Viimeksi luin Kristiina Heleniuksen ja Mika Hentusen hiljattain ilmestyneen, oivaltavan kirjan Kiinasta. Lisäksi yritän pitää huolta itsestäni, kävellä ja treenata kuntosalilla. Matkustan paljon ja sen vuoksi on hyvä pitää keho kunnossa. Pyrin myös viettämään aikaa perheen, sukulaisten ja hyvien ystävien kanssa – pohjoisessa meillä on tapana sanoa, että Lapissa on aina aikaa.”

Kuva: Antti Kurola