Kauppapolitiikka ja suomalaisuus veressä

Anders Ahnlidilla on pitkä kokemus korkean tason kansainvälisestä kauppapolitiikasta ja myös suomalaisia sukujuuria – hänen isänsä ja isoisänsä asuivat Suomessa pidempiä aikoja ja hänen isoäitinsä syntyi Suomessa. Hän on toiminut liike-elämän ja poliitikkojen suuresti arvostamana Ruotsin suurlähettiläänä Helsingissä, mikä tekee hänestä uuden ja jännittävän lisäyksen hallitukseen. Kaikki alkoi kuitenkin Ruotsin Smoolannista.

Smoolantilainen Vetlanda on 1000-luvulta peräisin oleva kauppapaikka, joka tunnetaan myös Lena Philipsonin synnyinpaikkana ja menestyksestä speedwayssä ja jääpallossa. Andersin isä syntyi ruotsinkielisessä seurakunnassa Helsingissä hänen isoisänsä työskennellessä laatikkotehtaalla Sörnäisissä. Tämän jälkeen perhe muutti Kotkaan johtamaan laatikkotehdasta, joka toimi Enso Gutzeitin alaisuudessa vuoteen 2021 asti. Anders Ahnlidin isoisä ja isä muuttivat takaisin Ruotsiin vuonna 1940, kaksikymmentä vuotta ennen Anders Ahnlidin syntymää. Hänen isoisänsä osti laatikkotehtaan, joka kuitenkin myytiin Andersin lapsuudessa. Andersin isä työskenteli smoolantilaisessa yrityksessä, joka valmisti tehdasvalmisteisia puutaloja, joita myytiin Suomeen Pietarsaaren kautta Peter Boströmin välityksellä. Sukujuuria Suomeen vahvistaa myös hänen isoäitinsä, joka syntyi Turussa.

"Minulla on mukavia muistoja lapsuuteni kesistä Suomessa – Kotkan kaupungista, jossa isäni asui ja kävi koulua, Sipoon perunoista ja Hangon Silversand-rannan suolaisista uimaretkistä. Suurlähettiläänä ollessani arvostin erityisesti Ruotsin aikaisia pieniä kielisaaria Sisä-Suomessa, kuten Seinäjokea (Östermyra), Joensuuta ja Lappeenrantaa sekä tietysti Kotkaa, jossa isäni varttui."

Vetlandasta Andersin tie johti Lundiin, jossa hän suoritti kandidaatin tutkinnon taloustieteessä ja valtiotieteissä.

"Opintojeni aikana sain mahdollisuuden viettää vuoden UCLA:ssa Los Angelesissa. Siellä törmäsin uuteen kiinnostavaan aiheeseen; kansainväliseen poliittiseen taloustieteeseen. Se käsitteli muun muassa sitä, miten kauppaa voidaan hyödyntää kehityksen käynnistämiseen kolmannessa maailmassa."

Kauppapolitiikan tielle

Opintojensa jälkeen vuonna 1986 Anders aloitti ensimmäisessä työpaikassaan Kommerskollegiumin tutkijana. Parin vuoden kuluttua ulkoministeriö ilmoitti tarvitsevansa jonkun, joka voisi työskennellä yleisen tulli- ja kauppasopimuksen GATTin, niin sanotun Uruguayn kierroksen, parissa. Anders kertoo, että tämä oli viimeinen todella onnistunut maailmankauppaneuvottelu.

"Ruotsi, Norja, Suomi ja Islanti, jotka eivät olleet EU:n jäseniä, muodostivat "neuvottelukartellin" ja jakoivat noin viisitoista neuvottelukysymystä keskenään. Se teki meistä vahvan äänen. Muistan erityisesti erään suomalaisen, Pekka Huhtaniemen, josta tuli sittemmin alivaltiosihteeri. Hän vastasi maatalousasioista aikana, jota leimasi protektionismin ja liberalismin vastakkainasettelu. Ruotsin hallitus oli edennyt paljon pidemmälle maatalouden sääntelyn purkamisessa. Olen aina ollut kiinnostunut globaaleista kysymyksistä, ja tuolloin oli mahdollista saada aikaan sopimuksia EU:n ja Yhdysvaltojen sekä muun maailman välillä, mikä johti Maailman kauppajärjestön (WTO) perustamiseen."

Vuosina 1991–1995, jolloin Anders työskenteli kauppajärjestöissä Genevessä Ruotsin pysyvän edustuston nimissä, perheeseen syntyi kaksi lasta. Sveitsistä hän muutti Pariisiin, jossa hän kuului Ruotsin OECD-valtuuskuntaan vuoteen 1998 asti, jolloin hän siirtyi Tukholmaan ja ulkoministeriön kansainvälisen kauppapolitiikan yksikköön.

"Työskentelin kolme vuotta talous- ja kauppapoliittisten kysymysten parissa, jolloin toimin muun muassa puheenjohtajana ryhmässä, joka neuvotteli monenvälisten investointien säännöistä. Se oli myrskyisää aikaa, jolloin kauppakartat piirrettiin uudelleen."

Kun euro otettiin käyttöön, se aiheutti jännitteitä Suomen ja Ruotsin teollisuuden välille, mutta nyt kehitys on jälleen menossa oikeaan suuntaan.

"Suosittelen Kommerskollegiumin pääekonomistin laatimaa raporttia euron vaikutuksesta kauppaan. Verkkosivuiltamme löytyvä raportti osoittaa, että euroalueen jäsenyys lisää maan kauppaa."

Ministeriöstä diplomatian pariin

Työskenneltyään ulkoministeriön kauppapoliittisella osastolla muun muassa ministeri Leif Pagrotskyn alaisuudessa Anders palasi Yhdysvaltoihin, tällä kertaa Washingtonin suurlähetystöön ministerin roolissa. Sitä seurasi kuusi vuotta kauppakysymyksistä vastaavana ulkoasiainneuvonantajana ja reilut kaksi vuotta OECD:n ja Unescon suurlähettiläänä Pariisissa.

"Sen jälkeen minusta tuli Ruotsin EU-suurlähettiläs dramaattisena aikana, joka on jatkunut tähän päivään asti – Kiovan Maidanin marraskuusta 2013 alkaneet tapahtumat ja Krimin hyökkäys vuonna 2014, vakavat terrori-iskut Pariisissa ja Brysselissä, pakolaiskriisi, Syyrian sisällissota, eurokriisi 2015–2016 ja sitä seurannut Brexit-äänestys vuonna 2016."

Marraskuussa 2016 Anders palasi isoisänsä, isänsä ja isoäitinsä jäljissä Suomeen, jossa hän toimi suurlähettiläänä Helsingin Kauppatorin reunalla olevassa kauniissa rakennuksessa vuoteen 2020 asti.

”Nämä neljä vuotta kuuluvat urani jännittävimpiin ja hauskimpiin vuosiin. Koin, että valtaosa työstäni koettiin positiiviseksi, ja sain olla todistamassa Suomen ja Ruotsin välistä syvää yhteyttä, esimerkiksi Porissa, kun maidemme puolustusministerit tapasivat 50:ttä kertaa. Tuolloin puhuttiin yhteistyöstä, jota sovelletaan myös "rauhan jälkeisiin olosuhteisiin". Suomen ja Ruotsin elinkeinoelämä liittyvät tiiviisti toisiinsa, ja puolustusyhteistyömme on esimerkillistä, nyt myös Nato-yhteistyön vahvistamana. Suomi on vakavasti otettava ja huolellinen maa kaikessa, mitä tekee."

Vuonna 2020 Anders sai mahdollisuuden hakea pääjohtajan paikkaa ensimmäisessä työpaikassaan Kommerskollegiumissa, sai tehtävän ja muutti takaisin Tukholmaan.

"Dramatiikka ei loppunut kuitenkaan tähän vaan pandemia, hyökkäys Ukrainaan ja maailmankaupan myllerrys Trumpin valtaan paluun jälkeen ovat pitäneet meidät kiireisinä..."

Suomen ja Ruotsin suhteissa paljon työstettävää

Anders, joka korvaa Business Swedenin Jan Larssonin kauppakamarin hallituksessa, näkee maidemme välillä monia jännittäviä haasteita.

"Odotan innolla, että pääsen osallistumaan maidemme välisten rajaesteiden purkamiseen. Tässä työssä voin toivottavasti hyödyntää rooliani Ruotsin edustajana Pohjoismaiden ministerineuvoston alaisessa rajaesteneuvostossa ja yhteistyötä suomalaisen Astrid Thorsin kanssa. On vielä paljon säännöksiä ja menettelytapoja, jotka tulisi tarkistaa, ennen kuin meistä voi tulla maailman yhdentynein alue. Maidemme välillä on rajaesteitä toisistaan poikkeavien verosääntöjen, eläkemaksujen, yksittäisten työntekijöiden työehtojen ja muiden sääntöjen muodossa, jotka vaikeuttavat suomalaisten ja ruotsalaisten yritysten ja yksityishenkilöiden työskentelyä ja liiketoimintaa naapurimaassa. Kommerskollegium haluaa auttaa, mutta valitettavasti poliitikkojen kiinnostus on ollut monessa tapauksessa laimeaa. Jos Suomi ja Ruotsi haluavat olla tärkeitä toimijoita EU:ssa, jonka on kehityttävä sisäisesti suhteiden rakoillessa Yhdysvaltoihin, meidän on tarkasteltava kaikkea, mikä estää meitä olemasta tuottavampia ja tehokkaampia yhdessä. Jos Pohjola ei halua yhteisvoimin ryhtyä tarvittaviin toimiin, Suomella ja Ruotsilla on edellytykset toimia kahdenvälisesti.”

Anders sanoo, että Suomessa ja Ruotsissa on sama virkamieskulttuuri. Esimerkiksi väestörekisteritietojen siirron järjestämisen pitäisi olla helppoa.

"Tällä hetkellä voit olla järjestelmän mukaan eronnut Suomessa, mutta et kuitenkaan Ruotsissa, sillä tietojen siirto maidemme välillä ei ole automaattista. Suomella ja Virolla on sopimus, jonka ansiosta tiedonsiirto toimii. Pohjoismaat ovat yhdessä maailman kymmenenneksi tai kahdenneksitoista suurin talous riippuen siitä, miten lasketaan, ja jos onnistumme integroimaan taloutemme paremmin, voimme vahvistaa asemaamme edelleen."

Anders kertoo, että Tanskan ja Ruotsin välinen Juutinrauman verosopimus vuodelta 2003 oli onnistunut, ja tänä vuonna sopimus uudistettiin ja sai lisävauhtia Tanskan uuden kuninkaan vierailun myötä.

"Suomen ja Ruotsin välisessä rajassa ei ole kyse vain Haaparannan ja Tornion asukkaista tai maamme välisestä pohjoisesta maarajasta, vaan myös laajemmasta kontekstista. Suuryritykset haluavat välttää hankalia veroratkaisuja, jotka aiheutuvat useammassa Pohjoismaassa työskentelevistä työntekijöistä. Suomalais-ruotsalaisella kauppakamarilla on tärkeä rooli yritysten välisen kaupan ja yhteistyön helpottamisessa yksinkertaistetun sääntelyn avulla."

Kauppapoliittista asiantuntemusta

Anders tuo Kauppakamarin hallitukseen ainutlaatuista kauppapoliittista asiantuntemusta. Vaalivaliokunnan puheenjohtaja Matti Sundberg sanoo, että Andersin osaaminen tällä alueella voi nostaa hallitustyöskentelyn uudelle tasolle mitä tulee keskusteluihin molempien maiden poliitikkojen ja yritysjohtajien kanssa.

"Odotan innolla ja mielenkiinnolla hallituksen työskentelyyn osallistumista. Puheenjohtaja Karl-Henrik Sundström ja Lappsetin Johanna Ikäheimo Rovaniemeltä ovat minulle ennestään tuttuja. Suomen väistyvä Tukholman-suurlähettiläs Maimo Henriksson on tehnyt erinomaista työtä Suomen ja Ruotsin suhteiden eteen ja ansaitsee kaiken arvostuksen."

Suurlähettiläänä Helsingissä Anders isännöi lukuisia Suomalais-ruotsalaisen kauppakamarin järjestämiä tilaisuuksia ja on vaikuttunut yritysjohtajien tuesta.

"On myös paljon sellaista, mitä moni ei ehkä tiedä – esimerkiksi, että periruotsalainen Skogaholmslimpan on Fazerin leipoma, ja että Suomen tärkeän energiakonsernin, Wärtsilän, suurin omistaja on Wallenbergin perhe."

Vapaa-aikansa Anders käyttää mieluiten lukemiseen ja liikunnan harrastamiseen.

"Pidän metsässä hölkkäämisestä – enää ei ehkä voi puhua juoksemista – ja olen erittäin kiinnostunut urheilusta – Suomi-Ruotsi-maaottelusta, hiihtämisestä ja jääkiekosta. Jos Ruotsi ei voi voittaa, tuen Suomea, vaikka se ei aina olisikaan molemminpuolista. Muistan kuitenkin Suomen ja Ruotsin välisen MM-ottelun vuonna 2019, jota seurasin urheilubaarissa Lappeenrannassa. Sain Tre Kronorin ainoana kannustajana ystävällisen vastaanoton ja ilmapiiri oli rento. Kun Suomi vei voiton, minulle tarjottiin "vety" – paikallinen erikoisuus, joka koostui kinkulla ja kananmunilla täytetystä lihapiirakasta sekä kurkkusalaatista, sinapista, sipulista ja majoneesista. Mukava suomalainen muisto monien muiden joukossa.”