Susanne Skata – elokuvatuottaja "sponsoriruhtinaan" jäljillä
Elokuvatuottaja Susanne Skata seurasi viiden vuoden ajan Suomalais-ruotsalaisen kauppakamarin toimitusjohtajaa, Kjell Skoglundia, kameralinssin läpi. Dokumenttiohjelma "Sponsori ja päämies" kuvaa Kjellin väsymätöntä työtä suomalaisten ja ruotsalaisten yritysjohtajien parissa, mutta myös rauhallisia hetkiä omassa kotiseutumuseossa Tiukan kylässä. Ohjelma lähetettiin Ylessä aikaisemmin tänä vuonna.
”Luova mutta karski” – näillä sanoin eräs tunnettu ruotsalainen näyttelijä kuvasi alun perin pohjalaista, mutta nykyään myös Tukholman ulkopuolella Danderydissä asuvaa tuottajaa, Susanne Skataa. Susanne, lempinimeltään Sus, identifioi itsensä kaikkialle sopeutuvaksi suomenruotsalaiseksi. Hän työskentelee elokuva-, ohjelma- ja viestintätuotannon parissa asiakkaina julkisen palvelun yhtiöt, järjestöt ja yritykset.
Susanne Skata on kotoisin KAJ:n synnyinseuduilta eli suomenruotsalaisesta Vöyristä, josta tuli tunnettu metropoli viime vuoden euroviisukarsintojen jälkeen. ”Kasvoin hiihtokeskuksen vieressä ja kävin urheilulukion. Teini-ikään saakka voitin melkein kaikki hiihtokilpailut, joihin osallistuin, koska olin iso, pitkä ja vahva”, Susanne naurahtaa.
Mutta kohtalo päätti tarjota muutakin kuin mitaleja ja pokaaleja. Susanne oli jo 14-vuotiaana koululehden toimittaja, ja lukioaikana Svenska Österbottens Ungdomsförbund järjesti nuorille radiokurssin. Siitä se sitten lähti. ”Tein radiolähetyksiä Kanal 8:lle ja Radio X:lle, jotka olivat molemmat Ylen X3M-kanavan edeltäjiä.”
Susanne valmistui toimittajaksi (pol.mag.) Åbo Akademista kymmenessä vuodessa, minä aikana hän ehti tehdä myös toimittajan töitä sekä viettää välivuoden Kalixin kansanopiston TV- ja videolinjalla 1996–1997. ”Haaveilin maailmanvalloituksesta, kun tunnettu suomenruotsalainen ohjaaja ja suuri esikuvani, Anders Engström, vihjasi tästä koulutuksesta. Vuosi Pohjois-Ruotsissa oli minulle merkityksellinen ja ratkaiseva. Sain elinikäisiä ystäviä ja opin tekniikan perusteet.”
Sus joutui selkävaivoja aiheuttaneeseen autokolariin, ja oli ajatellut levätä itsensä kuntoon, kun häntä kysyttiin Engströmin tuotannon kuvauspäälliköksi. ”Aloitin freelancerina ja tajusin pian, että muutto Tukholmaan tarkoittaisi aloittamista nollasta. Perustin oman yrityksen Suomeen vuonna 1999, joka muuttui vuonna 2008 Sus Productions -osakeyhtiöksi ja vuonna 2003 sekä Suomessa että Ruotsissa toimivaksi Maxmo Mediaksi. Yrittäjäksi ryhtymällä sain tehdä sitä mitä halusin, ja työskennellä monipuolisesti.”
Ideoiden myynnistä kokonaistuotantoihin
Susanne heittäytyi intohimoisesti tuotantomaailmaan. ”Siihen aikaan tuotannon eri osa-alueet pysyivät tiukasti omassa lestissään. Halusin tehdä sekä tuotannonjohtoa että käsikirjoitusta, ohjausta, leikkausta ja kuvatuotantoa, ja aloinkin myydä omia ideoitani Ylelle sekä eri järjestöille ja yrityksille. Vaasassa ei tuolloin ollut montaa ammattilaista, jotka tekivät videotuotantoa, ja vielä suomenruotsiksi.”
Susin maine levisi nopeasti, ja epävarmasta freelancerin työstä huolimatta hän pystyi säästämään palkkioistaan sen verran, että hänellä oli varaa hankkia oma kamera ja editointikalusto. ”Taloustieteitä opiskelleen sisareni ohje siitä, että alv on ’Aku Ankka -rahaa’, joka vain käväisee tilillä, auttoi saamaan järjestystä talouteen. Kirjanpidolliset taitoni olivat aika hatarat – saatoin kysyä, pitääkö viimeisimmän tositteen olla päällimmäisenä vai alimmaisena.”
TV-tuottajana Sus pääsi tekemään ohjelmia luonnosta, kulttuurista ja ihmisistä. ”Erityisen mieleenpainuva oli sarja syrjäytymisvaarassa olevista nuorista. Luonto on myös tarjonnut upeita kokemuksia. Teimme ohjelman vaasalaisesta metsästäjästä, hiljaisesta miehestä, joka elää metsästykselleen. Kun aurinko nousi Hankmon ylle, hän alkoi pohtia suhdettamme luontoon ja kaikkia niitä eläimiä ja lintuja, joihin hän tunsi läheistä yhteyttä. Muistan tuon hetken paremmin kuin kymmenen ohjelmaa, jotka tein tunnetun tv-persoonan Robban Aschbergin kanssa. Olen tuottanut myös useita dokumentteja, viimeisimpänä tv-sarja pohjalaisesta tanssilavakulttuurista, ’En dans med Guns Rosor’.”
Teknologinen vallankumous muuttaa alaa
Nykyään jokaisella on videokamera puhelimessaan. Se tekee omien videoiden ja podcastien tekemisestä helppoa, mutta tarjonta kasvaa niin suureksi, ettei yleisöä riitä kaikille. ”Yleinen laatutaso on valitettavasti laskenut. Nykyään on paljon teknisiä työkaluja, joilla voi korjata kuvausvirheitä, mutta edes tv-uutiset, jotka totuttu yhdistämään laadukkuuteen, eivät aina näe tämän eteen vaivaa. Myös tekoäly on hyvä apuväline, kun sitä käytetään oikein.”
Tv-ohjelmien ohella Sus on työskennellyt yritysten ja järjestöjen kanssa yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Nyt järjestys on päinvastainen – hän tekee pääosin viestintäprojekteja ruotsalaisille ja suomalaisille yrityksille. ”Tänä syksynä tein kaksi tv-reportaasia Ruotsin UR:n vähemmistöohjelmille, mikä oli kiinnostavaa. Pohjoismainen verkostoni on laajentunut ja sisältää tänä päivänä taitavia kuvaajia, animaattoreita, graafisia suunnittelijoita, näyttelijöitä ja ohjaajia. Matkustan seuraavaksi Etelä-Norjaan kuvaamaan infrastruktuuria ja työskentelen kuvatuottajana poliittisten ja ammatillisten kongressien parissa yhdessä uppsalalaisen Easymeet-yrityksen kanssa. Kuuntelen satoja puheenvuoroja ja päivät ovat pitkiä, mutta kiinnostavia. Pidän myös kirjoittamisesta – olen generalisti ja moniosaajana toimin mielellään monenlaisissa rooleissa. Joissakin projekteissa olen ylpeä alihankkija, toisissa tuottaja kokonaisille toimeksiannoille. Olen kiitollinen laajasta ja ammattitaitoisesta verkostosta, joka mahdollistaa tämän."
Kauppakamarin jäseneksi sattumalta
Viisitoista vuotta sitten Suomalais-ruotsalaisen kauppakamarin toimitusjohtaja Kjell Skoglund soitti Susannelle. Hän työskenteli tuolloin Pohjola–Nordenissa ja pyysi Susannea tuottamaan kulttuurisisältöä hakemusta varten. Susanne suostui ja sai epätavallisen palkkion: baletti- ja kylpylämatkan Tallinnaan. Muutamaa vuotta myöhemmin he tapasivat uudelleen kauppakamarin kevätlounaalla – tilaisuudessa, jonka maailma tuntui Susista täysin vieraalta. ”Liity jäseneksi”, oli Kjellin napakka kehotus hänen ojentaessaan käyntikorttinsa. Toimitusjohtajan erikoinen lähestymistapa herätti dokumenttikuvaajan uteliaisuuden. Svenska Kulturfondenin apuraha mahdollisti projektin käynnistämisen, ja Sus alkoi seurata Kjelliä ja kauppakamarin toimintaa linssin takaa. ”Tein heti selväksi, että työskentelen riippumattomasti ilman heidän rahoitustaan. Sain käsikirjoitustukea Svensk-Österbottniska samfundetilta, mutta muuten yritykseni rahoitti elokuvan itse. Kuvasimme Ruotsissa, Suomessa ja Norjassa vuosina 2018–2024. Yle halusi ilokseni esittää elokuvan televisiossa nimellä ’Kjell Skoglund – sponsori ja päämies’.”
Sus sanoo työn olleen haastavaa, luovaa ja innostavaa. ”Nykyisessä kulttuurissa elinkeinoelämä ei ole erityisen hyvin edustettuna dokumenttitarjonnassa. Ihmiset elävät omissa kuplissaan ilman uteliaisuutta ja kosketusta toisiinsa. Minusta on kiinnostavaa sukeltaa toisten elämään ja todellisuuteen. Valitsemillani kohtauksilla halusin antaa katsojan luoda oman kuvansa Kjellistä ja hänen toimintatavoistaan. Yhteistyömme oli hyvin avointa ja läpinäkyvää – hän päästi kameran rohkeasti kaikkialle. Sitä luottamusta halusin kunnioittaa.”
Susille tärkeintä on olla uskollinen kuvattavia ihmisiä kohtaan. Toiseksi tärkeintä on lojaalisuus tiimiä kohtaan ja vasta kolmantena tulee itse ohjelma – se on kuitenkin ”vain elokuva”. ”Ei ollut kyse tutkivasta journalismista, joka olisi syynännyt kauppakamarin toimintaa, mutta jos kuvausten aikana olisi ilmennyt epäselvyyksiä, ne olisivat tietenkin päätyneet mukaan. Ikävät totuudet kuuluu kertoa, jos se on motivoitua. Tässä luotiin henkilökuva Kjellistä, ja katsojan tehtävänä on muodostaa oma mielipiteensä hänestä."
Kuin kotonaan kahdessa eri kulttuurissa
Susanne liikkuu jatkuvasti kahden maan ja kahden kulttuurin välillä ja on tehnyt omia havaintojaan suomalaisesta ja ruotsalaisesta elämänmenosta. ”Kotiseudun merkitys kasvaa, kun viettää pitkiä jaksoja muualla. Hieman yleistäen voisi todeta, että suomalaiset ovat suorempia, mikä voi tuntua aluksi pelottavalta mutta pidemmän päälle sitä arvostaa. Suomi on monille ruotsalaisille yhä tuntematon. Syksyllä sain kuitenkin makeat naurut, kun näin työkeikalla entisen ruotsalaisen elinkeinoministerin innostuksen hänen kuullessaan, että olen samalta paikkakunnalta kuin KAJ. Hän oli suuri fani. Ylipäänsä koen Ruotsin ilmapiirin positiiviseksi ja iloiseksi. Laatuvaatimukset ovat korkeita, ja se on auttanut minua kehittymään elokuvantekijänä. Vanhojen Kalixin-aikaisten ystävien verkosto on auttanut minua, kun olen tuntenut tarvetta uudistua, ja kun aloin hakea töitä yhä useammin Ruotsin suunnalta."
Susanne kokee kilpailun kovaksi uudessa mediaympäristössä, mutta töitä on riittänyt – niin hyvin, että hänet valittiin vuonna 2023 Rannikko-Pohjanmaan vuoden yrittäjäksi. ”Vanhempani olivat aluksi skeptisiä, mutta kun nimeni alkoi näkyä tv:n lopputeksteissä, epäily muuttui tueksi ja ylpeydeksi. Isä rakensi muun muassa studiotilan ja äiti hoiti kuvauksien cateringin. Olen erittäin kiitollinen heille ja siskolleni, joka on auttanut yrityksen pyörittämisessä. On etuoikeus saada työskennellä kahdessa kulttuurissa. Se tuo synergioita ja pitää minut valppaana."
Kuva Susannesta: Annette O'Riordian
