Menestyminen vaatii riskinottoa

Maailmanlaajuisten tuotemerkkien lisäksi Ruotsissa on myös pitkälti onnistuttu säilyttämään yritysten omistajuus ruotsalaiskäsissä. Tämä koskee etenkin useita suuria, oman alansa johtavia teollisuusyrityksiä, jotka ovat muodostaneet Ruotsin elinkeinoelämän selkärangan vuosikymmenten ajan.

Nopeasti kasvavien ja lupaavien yritysten omistajuus karkaa helposti ulkomaille maissa, joiden teollisuushistoria on suppeampi ja lyhyempi. Yhtäältä koska houkutus myydä on suuri, mutta toisaalta myös siksi, että rakenteet ja ympäristö eivät kannusta pitkäjänteisiin tavoitteisiin ja sukupolvien yli ulottuvan yritystoiminnan luomiseen.

Valtion omistamilla suuryrityksillä oli Suomessa merkittävä rooli maan siirtyessä maatalousyhteiskunnasta teollistuneeseen yhteiskuntaan. Niinpä keskisuurten yritysten osuus on maassamme edelleen suhteellisen pieni verrattuna esimerkiksi Saksaan, jossa nk. Mittelstand-yritykset tuottavat suuren osan työpaikoista ja verotuloista. Monet näistä yrityksistä ovat olleet samojen perheiden omistuksessa vuosikymmenten ajan.

Sosioekonomiselta kannalta tarkasteltuna on tietenkin myönteistä, että menestyvät yritykset säilyvät kotimaisessa omistuksessa ja luovat työpaikkoja ja hyvinvointia pitkälle tulevaisuuteen. On myös myönteistä, että suomalaisyritykset ovat riittävän menestyneitä herättääkseen kansainvälistä kiinnostusta, mutta meidän täytyy varoa, ettemme päädy tytäryhtiötaloudeksi, joka vain toteuttaa ulkomaisten emoyhtiöiden tahtoa.

Kun suomalaisyritys myydään, merkittävänä riskinä on pääkonttorin ja päätöksenteon – ja pian myös työpaikkojen – siirtyminen ulkomaille. Sama koskee useita muitakin toimintoja, esimerkiksi markkinointia, jossa paikalliset mainos- ja PR-toimistot joutuvat toteuttamaan ulkomaisten toimistojen visioita oman luovuutensa ja voittomarginaalinsa kustannuksella.

Ei ole epäilystäkään siitä, ettemmekö Suomessa kykenisi erittäin laadukkaisiin innovaatioihin. Kansainvälisessä vertailussa haemme likimain yhtä monta patenttia asukasta kohden kuin Ruotsi, ja olemme usean teknologian eturintamassa. Emme kuitenkaan ole maa, joka tuottaa vahvoja tuotemerkkejä liukuhihnalta. Vanha klisee insinöörijohtoisesta Suomesta, joka ei onnistu myymään loistavia ideoitaan, vaikuttaa vieläkin ajankohtaiselta.

Mitä ruotsalaiset tekevät oikein, kun he onnistuvat kerta toisensa jälkeen luomaan kansainvälisiä menestystarinoita? Ensinnäkin ruotsalaisilla on suomalaisia pidemmät markkinointiperinteet. Voimme tietenkin ylpeillä vuonna 1649 perustetulla Fiskarsilla, joka on edelleen erittäin elinvoimainen ja kansainvälistä toimintaa harjoittava yritys. Ruotsi kuitenkin vetää tässäkin pidemmän korren: maassa perustettiin jo 1200-luvulla Stora (nykyisin Stora Enso), kun kuparin louhinta alkoi Falunissa. Ruotsalaiset ovat myös onnistuneet yritystoiminnan monipuolistamisessa varhaisessa vaiheessa, ja nykyään maa on kulutustavaroiden tiennäyttäjä. Ikea perustettiin vuonna 1943, ja nykyisin yrityksellä on noin 420 tavarataloa yli 50 maassa. Neljä vuotta myöhemmin perustetulla H&M:llä on noin 5000 myymälää 70 maassa.

Voidaan siis selkeästi todeta, että ruotsalaisilla on etumatkaa myynnissä ja markkinoinnissa, millä on tietenkin merkitystä. Yritystoiminnan kehittäminen noin 800 vuoden ajan tuo kokemusta, mikä puolestaan vahvistaa itseluottamusta ja vahvaa uskoa asioiden järjestymiseen. Kun yhtälöön lisätään Ruotsin historia suurvaltana, on entistä luonnollisempaa, että suuren mittakaavan ajattelua ja suunnitelmia pidetään nykypäivän Ruotsissa itsestään selvinä.

Suomen ja Ruotsin historiaa tarkasteltaessa on helppo havaita, että Suomessa on jouduttu Ruotsia useammin kohtaamaan katastrofeja. Emme voi muuttaa maantiedettä ja historiaa, mutta voimme vaikuttaa asenteisiimme. Suomalaista realismia voisi mielellään maustaa ripauksella ruotsalaista optimismia: uskalla uskoa hyvään satoon sen sijaan, että valmistaudut uuteen katoon.

Pohjimmiltaan on kyse asennoitumisesta riskinottoon; talousteorian mukaan liiketoiminnan kasvattamiseksi täytyy ottaa riskejä. Useampien menestyvien yritysten luomiseksi vaaditaan kollektiivinen ja riskinottoon kannustava ilmapiiri. Rakenteelliset tekijät, kuten toimivat työmarkkinat, kannustava verotus ja pääoman saatavuus vaativat vierelleen riittävästi itseluottamusta ja rohkeutta ajatella isosti.

Suomen palkittu koulujärjestelmä kasvattaa taitavia insinöörejä ja antaa vahvaa osaamista monille sektoreille ja toimialoille. Toisin sanoen aineellinen osaaminen on kunnossa. Tämä vuorostaan luo edellytyksiä myönteiselle asennoitumiselle ja kyvylle hyväksyä epäonnistumiset väistämättömänä osana yrittäjyyttä.

Ruotsalaiset ovat huippuja luomaan luovia ja uskaliaita mainoskampanjoita. Voimme oppia heiltä paljon. Ennen kaikkea kyseessä on kyky nähdä markkinointi sijoituksena eikä pelkästään kustannuksena. H&M:iä ei synny ilman massiivisia ja pitkäjänteisiä markkinointipanostuksia. Tässäkin tarvitaan riskinottoa – varman vaihtoehdon valinta ei johda menestykseen.

YK:n onnellisuusraportti on nimennyt Suomen maailman onnellisimmaksi maaksi jo monta vuotta peräkkäin. Olemme onnellisia, koska tyydymme niin vähään. Tätä asennetta pidetään usein myönteisenä; hyväksymme hiljaa oman osamme elämässä ja haemme metsistä lohtua ja rauhaa. Vaikka tämä voikin olla stressittömän elämän salaisuus, se ei kuitenkaan ole menestysresepti, jolla raivataan tie kansainvälisesti menestyväksi yrittäjäksi.

Täytyy olla halua onnistua sekä rohkeutta ajatella isosti ja uskoa itseensä. Muuten vaarana on, että haemme lohtua metsästä, jonka joku toinen pian omistaa.

Kjell Skoglund
Toimitusjohtaja
Suomalais-ruotsalainen kauppakamari

Mielipidekirjoitus julkaistiin Lapin Kansassa 8.2.2021.