Venäjän merkitys Suomen ja Ruotsin taloudelle

Kirjoittanut Martin von Pfaler 20.10.2010 09:11

PDF | Tulosta | Sähköposti

Jopa neljäsosa Suomen ulkomaankaupasta käytiin aikoinaan Neuvostoliiton kanssa. Vielä tänäänkin Venäjä on kymmenen prosentin osuudellaan yksi Suomen kolmesta suurimmasta kauppakumppanista. Ruotsin venäjänkauppa on sen sijaan vielä pientä. Suomen suurlähettiläs Markus Lyra kertoi Venäjän merkityksestä Suomen ja Ruotsin taloudelle Suomalais-ruotsalaisen kauppakamarin perinteisellä syyslounaalla.

Suomen nykyinen kaupankäynti Venäjän kanssa sai alkunsa toista maailmansotaa seuranneesta rauhansopimuksesta. Suomi tuomittiin tuolloin maksamaan Neuvostoliitolle sotakorvaus, joka vastaisi noin neljää miljardia euroa nykyrahoissa. Sotakorvaus tuli maksaa tavaroissa.
- Suuri osa maksusta suoritettiin telakkateollisuuden tuotteilla ja radiokommunikaatiovarusteilla. Viimeksi mainitusta tuli tavallaan Nokian perusta.

Kun sotakorvaus oli maksettu kokonaisuudessaan siirryttiin bilateraaliseen kauppaan monimutkaisen järjestelmän mukaan. Virkamiehet ja elinkeinoelämä hoitivat kaupankäynnin ja poliitikot valvonnan.
- Valtionpankit päättivät mitä viedään. Suomen ja Neuvostoliiton välinen kaupankäynti oli jopa 25 % Suomen kokonaiskaupasta.
Pääasiassa tuotiin energiaa ja raaka-aineita ja vietiin vaatteita, elintarvikkeita ja kulutustavaraa.

Suomen ja Neuvostoliiton välinen kauppa oli tuolloin Suomelle kovin kannattavaa. Vientituotteista itänaapuri maksoi paremman hinnan, kuin mitä maailmanmarrkinoilla olisi saanut.
- Tämä oli osa Neuvostoliiton filosofiaa. Suomea haluttiin sitoa kaupallisesti. Mielellään samaan tyyliin kuin Islantiakin, josta Neuvostoliitto osti suuria määriä silliä.

- Strategia oli osittain onnistunut myös Suomen kannalta. Esimerkiksi öljykriiseistä selviydyttiin paremmin, kun yhteiskunnallinen talous voitiin tasapainoittaa aivan eri tavoin kuin Ruotsissa.
Mutta järjestelmä luhistui täysin kun Neuvostoliitto hajosi. Vuosina 1990-91 siiryttiin sitten normaaliin kaupankäyntiin, jolloin moni suomalaisyritys meni nurin.
- Ennakointi hävisi kertaheitolla. Aikaisemmin yritykset olivat voineet luottaa siihen, että jos neuvostoliittolaiset tilasivat 100 kilometriä kettinkiä yhtenä vuonna, he tilasivat sen myös seuraavana. Nyt pitikin yhtäkkiä lähteä kilpailemaan maailmanmarkkinoille.

Venäjä on yhä tänään yksi Suomen kolmesta suurimmasta kauppakumppanista 10 % osuudellaan koko ulkomaankaupasta.
- Rakenne on sama kuin Neuvostokaupan aikana. Suomi tuo energiaa ja raaka-aineita ja vie kaikenlaista.
Suuret kauppamäärät tekevät luonnollisesti Suomesta jossakin määrin Venäjästä riippuvaisen, varsinkin maakaasusta puhuttaessa. Kaikki maakaasu ja raakaöljy sekä 20 % kaikesta ydinpolttoaineesta, tuodaan tänä päivänä itänaapurista. Toisaalta myös Venäjä on riippuvainen kauppakumppaneistaan.
- Järjestelmä ei ole sen laatuinen, että sen voi muuttaa yhden yön yli, jos nyt niin haluttaisiinkaan. Sitä paitsi maakaasun osuus Suomen energiantuotossa on vain 10 %. Siksi riippuvaisuus ruskin on erityisen vakavaa.

Suomi käy siis erittäin vilkkaasti kauppaa Venäjän kanssa. Sitä vastoin sijoitukset ovat harvassa. Suomella on ainoastaan yksi suurempi sijoitus Venäjän rajojen sisäpuolella.
- Suomi ei ole halunnut ottaa samoja riskejä kuin Ruotsi, joka on sijoittanut kahteen suureen paperitehtaaseen. Jotta näin suuresta sijoituksesta saataisiin tuottava, vaaditaan 10–15 vuoden toimintavakautta hankkeelle. On vielä aika epävarmaa, jos se on mahdollista tämän päivän Venäjällä.

Ruotsin kaupankäynti Venäjän kanssa on vain 1,4 % kokonaiskaupasta, vaatimaton luku Suomen venäjänkauppaan verrattuna.
- Tämä johtunee Suomen ja Ruotsin välisistä eroista, niin perinteissä kuin kokemuksissakin.
Kaupankäynti maiden välillä luultavasti lisääntyisi jos Venäjä liittyisi WTO:hon.
- Venäjän WTO jäsenyys ei tällä hetkellä ole todennäköistä. Energia ja raaka-aineet eivät ole tullinalaisia tuotteita, joten siitä näkökulmasta katsottuna jäsenyys ei Venäjän kannalta ole mielenkiintoista. Ainoa teollisuuden vientituote ovat aseet, ja ne menevät kaupaksi kuitenkin.

Näyttää siltä että Venäjän taloudellisen sektorin kehitys on selvästi hidastunut viimeisten vuosien aikana. Mitään suurempia reformeja ei oikeastaan ole tehty.
- Venäjän ongelmana on, että raakaöljyn hinta on niin korkealla. Kun rahaa kuitenkin virtaa kirstuun, niin muutoksia ei tarvita.
Pidemmällä tähtäimellä tämä johtanee kuitenkin Venäjän vaikeuksiin.
- Hyvin harvat Venäjän johdossa olevista henkilöistä todella ymmärtävät, miten länsimainen markkinatalous toimii. Monissa keskeisissä asioissa ollaan juututtu vanhanaikaiseen gosplan-ajatteluun. Tämä on yksi syy Venäjän talouden uudistamisen vaikeuksille.

Venäjän hiljattain käyttöön ottamat uudet tullimääräykset ovat saaneet vaikutuksia puu- ja paperimassateollisuudessa. Suomalaisia paperitehtaita on jouduttu sulkemaan.
- Tämä on tuorein esimerkki. Venäläiset luulivat, että tullit ajaisivat suomalaiset ja muut ulkomaalaiset yritykset sijoittamaan rahojaan Venäjälle. Länsimainen talous ei kuitenkaan toimi näin. Tällainen toimenpide lisää vain epäluuloja. Nyttemmin Suomi ei tuo raakapuuta Venäjältä ollenkaan.

Suomen vähentynyt tuotanto on tarjonnut uusvanhoille Ruotsalaisille paperitehtaille mahdollisuuden käynnistää tuotantonsa uudelleen, kun halvan venäläisen selluloosan kilpailu on haihtunut.
- Tulliensa kautta Venäjä on siis tukenut Ruotsia ja haitannut Suomea, mutta se on varmasti ollut pelkkä tapaturma!

Kuvat: Martin von Pfaler, FINSVE